Kaikki isovanhempani ovat kuolleet. Pappoja en ole ikinä nähnyt, he kuolivat jo ennen syntymääni.
Molemmat mummuni ovat olleet elämässäni ollessani lapsi. Sittemmin molemmat sairastuivat ja olivat pelkkä muisto itsestään.
Näin aikuisena on alkanut tajuamaan isovanhempien arvon.
Olen suruissani siitä, ettei minulla juurikaan ole muistoja isovanhemmistani sellaisina kuin he ovat olleet.
Olen nähnyt valokuvia ja kuullut tarinoita heistä.
Ei silti toisten kertomana saa kunnon käsitystä ihmisestä.
Haluaisin kuulla miten isovanhempani aikoinaan tapasivat toisensa.
Olisi myös kiva kuulla tarinoita siitä, millaisia vanhempani olivat lapsina.
Voisi verrata onko omena pudonnut kauas puusta.
Jos isovanhempani olisivat elossa ja terveitä, olisi Ihanaa kuunnella tarinoita vanhoista ajoista.
Söisin ilomielen väkisin tuputetut pullat ja makeiset.
Meitä on varmasti paljon, joilla isovanhemmat eivät ole olleet elämässä mukana.
He joilla isovanhemmat ovat elossa, ovat onnellisessa asemassa.
He saavat kokea ja elää jotain sellaista, joka ei ole kaikille mahdollista.
