Olen nyt useamman päivän kävellyt ilman keppejä.
Leikkauksesta on kulunut reilu viisi viikkoa.
Kävely on kankeaa, mutta pääsen eteenpäin.
Elämää ja asiointia helpottaa, kun pääsee liikkumaan ilman keppejä!
Esimerkiksi kaupassa käynti on nyt huomattavasti helpompaa. Keppien kanssa kassalla asioiminen oli aika säätämistä.
Aika leikkauksen jälkeen on kulunut hitaasti.
Kärsivällisyys on toden totta ollut koetuksella.
Välillä on itketty turhautumista ja epätoivoa, mutta en ole luovuttanut.
Jos olisin tiennyt millaista kuntoutuminen polvileikkauksen jälkeen on, olisinko mennyt silti leikkaukseen?
En ole varma.
Toivon lopputuloksen olevan palkitseva, mutta tämä kuntoutuminen on kaikkea muuta kuin mukavaa.
Joudun opettelemaan kävelemään uudestaan. Se ei totisesti tapahdu päivässä tai kahdessa.
Liikerajoituksia on pitkään, puoleen vuoteen asti leikkauksesta.
Jos saan joskus toimivan polven, lupaan arvostaa liikkumista sekä kropan toimivuutta.
Kun on päässyt/joutunut elämään ilman toimivaa raajaa, alkaa ihan eritavalla arvostamaan kykyä liikkua.
