Kuuntelin töissä puolella korvalla radiota ja siellä puhuttiin siitä, miten nuorten naisten juominen on lisääntynyt.
Eräs nainen kertoi miten hänellä lasillisesta viiniä kehittyi ajansaatossa alkoholiongelma.
Kaikki oli alkanut siitä, että nainen halusi rentoutua.
Lapsen mentyä nukkumaan hän kaatoi itselleen lasin viiniä. Tästä tuli tapa.
Ajan saatossa hän huomasi, miten tilanne oli lähtenyt käsistä.
Useamman kerran viikossa menikin jo pullollinen viiniä, eikä enää ei ollut viinittömiä iltoja.
Hurjaa miten yksi asia voi johtaa toiseen ja kehittyä riippuvuudeksi.
Tuollaiset tarinat ja kokemukset herättävät minussa monenlaisia tunteita.
Olen itse elänyt ilman alkoholia jo parin vuoden ajan.
Sitä ennen alkoholia kului.
Join aina vapailla.
En ikinä juonut vain lasillista, vaan vedin överit.
Miksi join?
Pakenin elämääni.
Yritin hukuttaa tuoppiin huolia ja murheita.
Huonolla menestyksellä.
Omalla kohdallani alkoholinkäyttö ei ollut kovin terveellä tasolla.
Join erittäin humalahakuisesti.
Työputkien aikaan odotin vapaita, jotta pääsee viihteelle.
Jossain vaiheessa vedin kännit aina vapaiden alkaessa. Tämä tarkoitti kuukaudessa neljää viinanhuuruista iltaa. Määrä oli suurempi jos bileet jatkuivat seuraavana päivänä, koska niinkin joskus kävi.
Alkoholin kuuluessa elämään, en todellakaan ollut valmis lopettamaan juomista kokonaan.
Sehän olisi tarkoittanut kaiken mukavan loppumista?
Voi miten väärässä olinkaan.
Oikeasti tein vain pahaa itselleni ryyppäämällä. Ne alkoholimäärät olivat järkyttäviä ja pistivät varmasti elimistöni koville. Seuraava päivä meni aina ihan harakoille, koska krapula.
Puhumattakaan juoduista euroista. Kännissä ei oltu köyhiä tai kipeitä.
Jos omaa elämää ei kestä selvinpäin, täytyy muutosta etsiä muualta kuin tuopin pohjalta.
Alkoholinkäytön lopettaminen on ollut ehdottomasti yksi elämäni parhaista päätöksistä.
