Luin Karoliinan postauksia opettajan työstä ja sen varjopuolista kolmistaan blogista.
Linkki postaukseen.
Kiitos näistä postauksista ja rehellisestä tekstistä.
Näiden innoittamana ajattelin itsekin kirjoittaa hieman ammattialastani.
Olen työskennellyt sosiaali- ja terveysalalla lähihoitajana kolme vuotta.
Olen tehnyt suurimman osan töistä ikääntyneiden kehitysvammaisten parissa.
Opiskelujen aikaan tein pitkiä harjoitteluja niin vammais, vanhus kuin mielenterveyspuolella.
Olen ollut poissa työstäni puolitoista vuotta.
En ole palaamassa alalle.
Voisin tehdä hoitotyötä, jos saisin keskittyä pelkästään hoitotyöhön. Kumpa työ olisin vain vaipan vaihtoa, syöttämistä, pesemistä ja pukemista.
Lähihoitajan työtehtävät vaihtelevat paljonkin työpaikoittain.
Tein itse pelkkiä yövuoroja viimeiset pari vuotta.
Vuoro kesti sen 12h. Tuosta ajasta olin 11,5 yksin vastuussa potilaista.
Yövuoro alkoi raportilla iltavuorolaisilta. He odottivat ulkovaatteet päällä minua töihin. Raportin tarkoitus olisi kertoa vuoroon tulevalle kaikki ajankohtaiset asiat, sillä koneelta ei ehdi lukemaan kirjauksia tässä vaiheessa iltaa.
Raportti oli liian usein puutteellinen iltavuoron kiirehtiessä kotiin jotta jaksavat aamulla raahautua aamuvuoroon.
Saatoin tulla viikon vapailta töihin ja rapsa oli tasoa ”ei mitään ihmeitä”. Sitten menet kierrokselle potilashuoneisiin ja huomaat yhden asiakkaan puuttuvan. Koneelta selviää hänen olevan sairaalassa. Oho, yksi pikku jutu jäi rapsalla kertomatta.
Aamuyöstä luet kirjauksia ja huomaat muutamia muita asioita joita rapsalla jäi sanomatta. Lääkemuutoksia, pissanäytteiden ottoa, verenpaineiden mittausta. Asioita joita minun kuuluu hoitaa vuoroni aikana, mutta ne unohdettiin kertoa.
Yövuoron alussa mittaan verensokereita, pistän insuliinia ja annan myöhäisiltapalaa diabeetikoille.
Annan yölääkkeet. Vaihdan vaippoja. Käytän suihkussa mummukan joka ei ole käynyt viikkoon pesulla.
Peittelen asukkaita petiin ja toivotan hyvää yötä.
Yön aikana pesukone ja kuivausrumpu pyörivät tauotta, iltavuorossa ei ole ehditty pesemään lainkaan pyykkiä.
Viikkaan vähän väliä kuivia pyykkejä pinoihin.
Pesen lattioita.
Teen aamupalaleivät valmiiksi.
Kuorin lounaalle perunoita muutaman kilon ja pilkon salaatin.
Leivon piirakkaa koska asukkaalla on huomenna synttärit ja täytekakku oli unohdettu tilata.
Käyn vähän väliä asukkaiden huoneissa, vartin välein joku huutaa hoitajaa. Katson kellosta milloin herätän asukkaan vessaan tai vaihdan vaipan jottei aamulla peti ole märkä.
Saatuani suurimmat hommat tehtyä alan jakamaan lääkkeitä.
Siinä menee aikaa sillä silmiä painaa väsymys ja homma keskeytyy jatkuvasti jonkun asukkaan tarvitessa hoitajan apua.
Minulla on edessä 14 dosettia johon pitää jakaa viikon lääkkeet. Suurimmalla osalla lääkemäärät ovat suuret, yhtenä päivänä menee helposti kymmenen tablettia. Se tarkoittaa 70 tabletin jakamista yhteen dosettiin.
Jakaessani lääkkeitä, teen samalla lääketilausta apteekkiin.
Kirjaan kaikki jaot jotta toinen hoitaja voi tarkistaa.
Aamuyöstä alan keittämään puuroa ja katan aamupalan valmiiksi. Ensimmäiset asukkaat pomppaavat ylös viiden aikaan.
Teen aamutoimia heränneiden kanssa, samalla pidän silmät selässä kun keittiöllä joku vetelee jo puuroa suoraan kattilasta, yksi ryystää kahvia kolmatta kuppia ja eräs mamma huitelee pitkin käytäviä pelkkä vaippa yllä.
Yritän jossain välissä kirjata koneelle yön tapahtumia, jokaisesta asukkaasta on tehtävä kirjaukset.
Olen tehnyt puolen asukkaiden aamutoimet aamuvuoron saapuessa. Yritän pitää kunnon raportin, mutta aamuvuorolla on kiire jo soittamaan lääkäriaikaa ja lähettämään asukkaita taksiin.
Lähtiessäni suljen työpaikan oven jotta voin kahdentoista tunnin päästä aloittaa saman rumban.
Tässä oli esimerkki yhdestä hyvin tyypillisestä yövuorosta. Kirjoitan vielä erikseen hoitoalasta yleensä ja niistä syistä miksi yhä useampi palaa loppuun.
