Elossa sarjan neljäs kausi starttasi kuluneella viikolla.
Olen katsonut kaikki jaksot.
Ohjelmassa kuvataan siis suomalaista terveydenhuoltoa vuorokauden ajan.
Jaksoissa nähdään ammattilaisia työssään ja kuullaan potilastarinoita.
Olen itse sairaalasarjojen suuri ystävä, mutta elossa sarjassa koskettaa aitous.
Tapahtumat ovat oikeita, todelisia, eivät käsikirjoitettuja.
Olen positiivisesti yllättynyt siitä, että yle jatkoi sarjan tekemistä tämänkin kauden.
Olen ollut hieman pettynyt ylen lakkautettua monen hyvän sarjan tuottamisen.
En ole ymmärtänyt miksi juuri suositut sarjat on lopetettu, kuten Uusi päivä, Syke tai Sorjonen.
Elossa sarja saa ajattelemaan.
Havahtuu omaan kuolevaisuuteen ja tietoon siitä, ettei elämässä mikään ole varmaa.
Terveyttä ei osaa arvostaa ennen kuin sen menettää.
Onneksi meillä on Suomessa hyvä terveydenhuolto. Hädän hetkellä saamme apua ja hoitoa ammattilaisilta.
Välillä elämä tuntuu epäreilulta.
Syöpä ei kysy lupaa saapuessaan, eikä sydänkohtaus ilmoittele etukäteen.
Pelko ei auta, täytyy vain hyväksyä epävarmuus ja toivoa parasta.
Jos et ole vielä tutustunut sarjaan, suosittelen lämmöllä katsomaan!
Jaksoja löydät yle areenasta.
