On asioita joihin voimme varautua. Voimme henkisesti valmistautua läheisen kuolemaan jos tätä edeltää esimerkiksi saattohoito tai pitkä sairastaminen huonolla ennusteella.
Voimme valmistautua lapsen syntymään lasketun ajan perusteella.
Sitten on asioita joihin ei voi varautua. Sellaisia jotka iskevät kuin salama kirkkaalta taivaalta, kun vähiten sitä odotamme.
Aamulla töihin lähtiessä kiireesti huikatut heipat saattava jäädä viimeisiksi sanoiksi, kun sairaskohtaus yllättää kohtalokkain seurauksin.
Hyvin sujunut raskaus saattaa keskeytyä täysin varoittamatta.
Pitkä työsuhde päättyy eräänä perjantaina irtisanomiseen.
Nuori ihminen hakeutuu sairaalaa vatsakipujen vuoksi ja lähtee kotiin tietäen sairastavansa parantumatonta aggressiivista syöpää.
Jossittelu ja pelko ei tee elämästämme parempaa. Täytyy uskaltaa luottaa ja jatkaa eteenpäin hyväksyen epävarmuus.
Kukaan ei tiedä päiviensä määrää. Jotkut saavat ennustuksia jäljellä olevasta ajasta, mutta elämän lopullista pistettä emme tiedä etukäteen.
Sovitaan riidat. Suudellaan hyvästiksi. Mennään nukkumaan iho vasten ihoa. Nauretaan. Syödään kakkua keskellä viikkoa ja juodaan lasi viiniä ruoan kanssa.
Käydään töissä koska voimme, ei pakon vuoksi.
Ajatellaan itseämme ja pyritään elämään niin onnellisena kuin ikinä on mahdollista.
Ei jätetä elämättä ja ajatella, että laitetaan sitten eläkkeellä risaiseksi. Emme ne välttämättä tule ikinä näkemään eläkepapereita.
Saattaa tulla pandemia, katastrofi, onnettomuus tai itsemurha.
Kumpa olisimme ennen näitä muistaneet puhua suumme puhtaaksi.
Olisimmepa uskaltaneet, rakastaneet ja rakastelleet.
