Lähdin hoitoalalta monien syiden vuoksi.
Nyt kouluttaudun aivan toiseen ammattiin ja ajatukset työtä kohtaan ovat muuttuneet suuresti.
Työskennellessä asioiden kanssa, eikä niinkään ihmisten, on stressitasot aivan eri levelillä.
Tietysti asiat ovat riippuvaisia tekijästään.
On varmasti ihnisiä joiden kutsumus on tehdä hoitotyötä ja he nauttivat siitä.
Minä en kuulunut tuohon ryhmään.
Mikä sitten on muuttunut?
Pystyn pitämään tauon kun haluan.
Pääsen käymään vessassa juuri silloin kun on tarve.
Saan syödä ruokani lämpimänä ja ehdin juomaan päivän aikana vettä.
En joudu juoksemaan hiki virraten pitkin käytäviä.
Teen siistiä toimistotyötä, pyöritellen numeroita ja näpytellen tietokonetta.
Minulla on aikaa suorittaa työtehtävät.
En joudu päivittäin kuulemaan miten huonosti suoriudun töistäni.
Väkivallan uhkaa ei enää ole.
Ei kai mikään ala tai työ ole pelkkää herkkua. Hoitoalan jälkeen moni työ tuntuu huomattavasti helpommalta, ainakin henkisesti.
Kun olet tehnyt vuosia jotain työtä, se alkaa olla osa persoonaasi.
Minun on aika pudistaa pölyt harteilta ja suunnata katse tulevaisuuteen.
Minun uralleni hoitajana oli aikansa ja paikkansa.
Menin, tein jä lähdin. Onneksi lähdin.
