”Vaik aina ei oo luksusta, oon asunu tääl muksusta
Viihdyn hiton hyvin himassaKämppä on pieni mut vuokra on suuri
Sängyn saa mahtumaa juuri ja juuri
Alakerran naapuri remontoi ja ryyppää
Jostai syystä ain keskiyöl pyykkää
Järjestyssäännöt harvemmin pätee
Tunnelman tuntee, kuulee ja näkee
Puistossa päivystää tuttua väkee
Kaikki on muutaman kilsan säteel” Mitä mä malagas / Gasellit
Istuin tänään täydessä ruuhkabussissa matkalla kaupungista kotiin.
Kuuntelin spotifyista musiikkia ja satunnaistoistolla kappaleeksi valikoitui Gasellien Mitä mä malagassa.
En ollut kuullut biisiä aiemmin, mutta se sopi tuohon tilanteen täydellisesti.
Mä olen kunnon kotihiiri.
Rakastan meidän kotia ja tää on paras paikka maailmassa.
On toki hetkiä jolloin tuntuu, että kaiken sotkun alta ei tunnista tätä asunnoksi.
Kolmen lapsen kanssa kaaos saa välillä aika suuret mittakaavat.
Kotioven avatessa ja astuessa eteiseen, tuoksuu kodilta. Joskus tuoksuu pulla, ruoka, pyykki tai tupakka. Kaiken sen alla kuitenkin tuoksuu se kodin ominaistuoksu.
On ihanaa käydä tutussa vessassa, käydä suihkussa ja saada aina oikean lämpöistä vettä.
Aamuisin saa pukea puhtaat vaatteet jotka tuoksuvat tutulta pesuaineelta.
Jääkaapissa ylähyllyllä odottaa aina colaa.
Iltaisin jokaisesta ikkunasta näkyy pelkkää auringonlaskua ja näkymät ovat huikeat.
Kuukauden päässä häämöttävä muutto jännittää.
On haikeaa jättää tämä asunto. Mietityttää millaiset uudet rutiinit uudessa asunnossa muodostuu.
Asunto on kaikin puolin parempi kuin nykyinen, uskon siitäkin ajan kanssa muovautuvan ihana koti. ❤
