Jos sinulla on mahdollisuus auttaa tuntematonta ihmistä, autatko?
Toiset auttavat, yllättävän moni kuitenkin jättää myös auttamatta.
Vetoamme milloin mihinkin syyhyn.
Kiire on ehkä yksi eniten käytetty tekosyy.
Jos kävelemme aamulla töihin ja joku pysäyttää meidät kysyäkseen opastusta johonkin paikkaan, saatamme nostaa kädet pystyyn ja kieltäytyä neuvomasta, onhan meillä kiire, töihinhän tässä kiiruhdetaan. Ikään kuin se muutama kymmenen sekuntia jonka olisimme käyttäneet auttaaksemme toista, olisi romuttanut aamun aikataulumme.
Tämä auttaminen tuli mieleeni mieheni eilisen teon johdosta.
Hän oli selannut sosiaalista mediaa ollessaan huoltoasemalla ja nähnyt erään avunpyyntö päivityksen.
Päivityksessä kysyttiin jos joku liikkuu sairaalan lähellä, voisiko tuoda potilaalle tupakkaa ja makeisia.
Mieheni lähti kaverinsa kanssa viemään sairaalaan toivotut tarpeet.
Miehet veivät tupakkaa, limua ja karkkia, eivätkä ottaneet rahaa vastaan.
He pyysivät laittamaan hyvän kiertämään.
Tuo teko oli hyvin kiltti ja vilpitön.
Ne pienet viemiset eivät maksaneet juuri mitään, eikä aikaakaan kauaa mennyt.
Tämä kuitenkin pelasti vähintään yhden ihmisen päivän.
Itse yritän aina muistaa kohdella toisia niin kuin haluaisin itseäni kohdeltavan.
Jos kaadun kadulla, toivon, että joku ojentaa auttavan kätensä.
Jos näen vanhuksen rollaattorin kanssa, pidän ovea auki vähän pidempään, jottei hänen tarvitse yrittää taiteilla rollaattorin kanssa yksin.
Tervehdin asiakaspalvelijaa ja toivotan myös hänelle hyvää päivänjatkoa.
Uskon, etteivät hyvät teot ole ikinä itseltä pois.
Olemme jokainen josku siinä tilanteessa, että tarvitsemme apua.
Pahalta tuntuisi jos apua ei saisi. Miltä sinusta tuntuisi jos ojennetun käden sijaan osoiteltaisiin syyttävällä sormella?
