Olen käynyt psykoterapiassa viikottain vajaan kahden vuoden ajan.
Tänä aikana olen käsitellyt laajasti asioita elämään, luonteeseen ja masennukseen liittyen.
On pyritty tunnistamaan haitallisia käyttäytymis- sekä ajatusmalleja ja muuttamaan niitä mahdollisuuksien mukaan.
Minulla on yksi piirre, joka ei todellakaan edesauta parantumista ja se on suorittaminen.
Olen aivan äärettömän suoritutuskeskeinen ihminen ja hyvin armoton itselleni.
En siedä itsessäni heikkouksia, en anna anteeksi ja vaadin aina enemmän mihin kykenen.
Jos on koko elämänsä suorittanut, ei ole kovin helppoa löytää erilaista vaihdetta asioiden tekemiseen.
Minulla on luontaisesti to do listoja mielessäni ja olen tuskaisen tietoinen kaikista tekemättömistä asioista.
Lienee sanomattakin selvää, ettei minun ole helppo rentoutua.
Tiedän, että minun pitäisi olla armollisempi itselleni.
En tällä nykyisellä ajattelutavalla pysty ikinä olemaan tyytyväinen itseeni, mutta höllentämällä voisin saavuttaa paljon.
Pahimmat särmät on jo hiottu pois ja siedän nyt paljon enemmän asioita kuin muutama vuosi sitten.
Tilanne on esimerkiksi ollut se, että luuttusin puhtaita lattioita päivittäin koska minun oli pakko.
Siivoan nytkin paljon, mutta en todellakaan samassa mittakaavassa mitä ennen.
En ole kaiken suorittamisen takia kovin ihanteellinen kumppani kenellekään.
Vaadin itseltäni täydellisyyttä, mutta odotan paljon myös toisilta.
Olen suorittanut elämää koko pienen ikäni, huonolla menestyksellä. Nyt yritän vähän höllentää ja löytää uusia tapoja jatkaa eteenpäin.
