Tällä viikolla lapset palasivat kouluun loman jälkeen.
Moni aikuinen veti myös työvaatteet niskaan ja palasi painamaan hommia pyhien jälkeen.
Ehkä ei riemusta kiljuen, mutta arki koittaa, halusi tai ei.
Minä olin kolme viikkoa lomalla. Ne on näitä opiskelijan etuuksia.
Maanantaina palasin työpöydän ääreen, onneksi!
Viikot olivat vähän pitkiä. Oli hieman tekemisen puutetta ja vähän alkoi jopa seinä kaatumaan päälle.
Paljon vaikuttaa se, että olin pelkästään kotona.
En matkustanut mihinkään tai käynyt edes vanhemmilla kylässä.
Toisaalta oli hienoa huomata, miten omat voimavarat ovat kasvaneet.
Masennuksen ollessa pahimmillaan, ei olisi tuottanut ongelmaa vaikka nukkua putkeen kolmea viikkoa.
Nyt jopa kaipasin tekemistä tuon ajan jälkeen.
Ihminen tarvitsee rutiineja, töitä, tekemistä ja sosiaalista kanssakäymistä.
Pääkoppamme olisi kovalla koetuksella jos nyhjäisimme jatkuvasti kotona itseksemme vailla päämäärää.
Loman jälkeen aamut painavat, mutta tuleepahan tehtyä jotain.
Lomala sitä nukkui liikaa, liian pitkään, eikä tehnyt mitään hyödyllistä.
