Tänään on yksi niistä päivistä, kun olisi voinut vaikka jättää heräämättä.
Nostan hattua kaikille niille jotka suoriutuvat kunnialla lasten kotikoulusta ja siinä ohessa tekevät vielä omia töitä.
Meillä tuntuu kotona neliöt käyvän vähiin kaikkien ollessa kotona.
Lapset tekevät koulutehtäviä ja tarvitsevat ymmärrettävästi jatkuvasti tukea sekä apua.
Mies yrittää käydä töissä tekemässä pakollisia töitä ja minä yritän tässä sivussa tehdä koulutehtäviä.
Tämä on kyllä aivan uusi ja poikkeuksellinen tilanne.
Arvostukseni koulua ja opettajia kohtaan on tämän yhden arkipäivän aikana noussut aika roimasti!
Koulumaailmassa tehdään mittaamattoman arvokasta työtä, itse en siihen koskaan kykenisi.
Minulta puuttuu lehmän hermot ja kyky sietää meteliä.
En voisi kuvitellakaan tekeväni aina töitä päivästä toiseen näiden kiljukaulojen kanssa.
Yritän muistaa hengitellä syvään ja ottaa rauhallisesti.
Pahoin pelkään, että tulevat viikot kuluvat hitaasti.
Yritetään pitää mieli kasassa.
Hyvä jos nyt suoriudutaan edes jotenkin tästä arjesta, huippusuorituksia tässä hullunmyllyssä on aivan turha odottaa.
Etähalauksia ja tsemppiä kaikille niille vanhemmille jotka ovat samaisessa tilanteessa.
