Tänä vuonna tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun jätin palkkatyöni.
Ensin olin vuoden sairaslomalla jonka jälkeen irtisanouduin.
On sanomattakin selvää, että talous kärsi tästä päätöksestä.
Oli iso pudotus menettää säännölliset palkkatulot.
Onnea ei voi kuitenkaan mitata rahassa.
Olen ollut niin paljon onnellisempi hypättyäni pois oravanpyörästä.
Tein työtä jota vihasin. Minua ahdisti aina lähteä töihin. Työt eivät tuoneet ikinä minkäänlaista onnistumisen kokemusta.
Työ vain vei energiaa. Sain ainoastaan kerran kuussa kohtuullisen tilin.
Palkka on huono motivaattori jos vaakakupissa on oma hyvinvointi.
Työssä käydessäni odotin aina vapaita ja lomia. En pystynyt elämään tavallista arkea, kun työt ahdistivat niin paljon.
Yritin elää vapaiden aikana mahdollisimman paljon, mutta takaraivossa oli jatkuvasti ajatukset siitä miten kohta täytyy taas mennä töihin.
Toivon löytäväni sellaisen työn josta pitäisin. Haluan tehdä työtä ja saada palkkaa, mutta en oman hyvinvointini kustannuksella.
Oli se miten itsekästä tahansa, haluan olla onnellinen. Työ ei mene onneni edelle.
Tällä viikolla hemmottelin itseäni bodyshopin lahjapaukkauksella keskellä viikkoa, ihan vain koska ansaitsin sen.
Eilen tein ihan älyttömän hyvää lohikeittoa, ruoka on elämän parhaita pieniä iloja.
Haluan elää arkea ja nauttia siitä.
En halua odottaa lomia tai elää bileitä varten.
Työ ei ole kaikki kaikessa, oravanpyörä voi viedä elämänilon.
