Oletko sellainen joka oikeasti haluat olla?
Vai esitätkö jotain muuta kuin olet?
Vedätkö roolia päivästä toiseen?
Tukahdutatko tunteitasi, pidätät itkua ja hymyilet teennäisesti?
Olen pohtinut viimeaikoina paljon sitä, miten ympäristö vaikuttaa meihin.
Meitä painostetaan sopimaan yleisesti hyväksyttyyn muottiin.
Pitäisi olla tietyn kokoinen, mahtua painoindeksin lukuihin.
Täytyy käydä koulussa, suorittaa oppivelvollisuus, sitten opiskella lisää ja valmistua.
Mennä töihin kouluttautumalleen alalle.
Tehdä töitä ja edetä urallaan.
Maksaa palkastaan veroja ja muita maksuja. Törsätä kerran vuodessa veronpalautusrahoilla.
Mitä sitten jos ei mahdu muottiin?
Jos tapahtuu jotain ja työssäkäynti ei ole mahdollista?
Jos reputtaa tentit eikä valmistukaan.
Aina on vaihtoehtoja. Ei kaikkien tarvitse valmistua, eivätkä kaikki löydä työpaikkaa vaikka kuinka hakisivat.
Jokainen hyväksyy oman tilanteensa, mutta ympäristölle erilaisuus tuottaa hankaluuksia.
Miksi meidän pitää sörkkiä, arvostella ja tuomita toisten elämää?
Mitä vitun väliä jos naapurin Penasta tulee peräkammarin poika?
Jos kummin kaiman sisko elelee työkkäri rahoilla, onko se minulta pois?
Joskus oma tie löytyy sieltä, mistä suurin osa väestöä ei kulje.
Meillä kaikilla on oma polkumme, joidenkin tie vie sivupoluille ja se saattaa olla ihan oma valinta.
Elää omaa elämää, välittämättä muiden odotuksista ja yhteiskunnan asettamista paineista, siinä on haastetta ihan riittämiin.
