Tuuli tuivertaa myrskylukemin ja sade piiskaa naamaan.
Takana on työpäivä, kotiin kaupan kautta tekemään ruokaa.
Ruoan jälkeen viikkosiivousta.
Sitten onkin jo ilta ja alkaa valmistautuminen seuraavaan samanlaiseen päivään.
Olen luonteeltani hyvin pitkäpinnainen. Ajattelen aina muita ennen itseäni.
Olen kiltti, kohtelias ja ahkera.
Se mikä ei näy ulospäin, on todelliset tunteeni.
Saatan vaikuttaa tyyneltä, mutta sisälläni veri kiehuu.
Minä suutun harvoin. Ainakaan niin, että muut näkevät sen.
Olen sisäisesti turhautunut, pettynyt ja väsynyt useinkin.
Jaksan silti tarpoa eteenpäin menettämättä hermojani.
Varmaan tekisi joskus ihan hyvää näyttää tunteensa.
Jos on koko elämänsä peitellyt tunteitaan, laittanut itsensä sivuun ja antanut muille tilaa, voi olla hyvin vaikeaa muuttaa omaa käytöstään.
Tiedän, etten tule koskaan saavuttamaan onnellisuutta jos hyväksyn kaiken vain hiljaa.
Minun täytyy asettaa rajoja ja vaatia parempaa.
Omaa hyvinvointiaan ei kannata uhrata miellyttämisen alttarille.
Vaikka kuinka suorittaisit, et voi pakottaa ketään arvostamaan sinua.
