Tänään on harvinaisen hyvin tullut todistettua, miten arvaamatonta elämä on.
Vielä eilen kirosin kaiken alimpaan helvettiin ja kävin jupisten nukkumaan.
Tämä päivä on ollut kaikkea muuta mitä kuvittelin!
Eilinen oli ihan fiasko.
Kello soi liian aikaisin ja työpäivä oli raskas.
Kotona lapset hyppivät seinille.
Yritin tehdä päivällistä joka epäonnistui surkeasti, totta kai.
Illalla miehen piti lähteä autohommiin ja minun piti tehdä kirjoitustöitä koneella.
Ei kirjoittamisesta tullut mitään kun lapset kinasivat.
Illalla kaikkien hermo oli kireällä.
Tänään sain nukkua pitkään.
Tein rästiin jääneet kirjoitustyöt nopeammin mitä olin ajatellut.
Sain tehtyä kotitöitäkin.
Lapset olivat kuin ihmisen mieli.
Ystävä laittoi viestiä ja vaihdoimme ajatuksia.
Kela muisti minua erittäin hyvillä uutisilla.
Päivälliseksi syötiin uusia perunoita, pekoniin käärittyjä nakkeja ja fetasalaattia. Miten niin yksinkertainen ruoka voi olla niin älyttömän hyvää?!
Illalla ajattelin katsella Viaplaysta monta jaksoa greyn anatomiaa ja juoda monta lasia colaa.
Aurinkokin on paistanut koko päivän, ihan kuin sekin pistäisi parastaan näin torstain kunniaksi.
Mitä tästä taas opin?
Huonoja päiviä tulee vastaan, väistämättäkin.
Ei kuitenkaan saisi antaa huonon hetken määrittää tulevaa.
Huominen voi yllättää.
Vaikka tässä päivässä olisi sata ja yksi syytä kiukuta, huomenna voi olla sata ja kaksi syytä iloita.
