Monet kertovat ainoastaan positiivisia asioita somessa.
Niitä on helpompi tuoda esiin kuin negatiivisia.
Harvoin saa lukea päivityksiä siitä miten perseestä kumppani onkaan tai miten lapset vievät järjen rippeetkin.

Miksi näin?
Häpeämmekö?

Elämään kuuluu myös ylämäkiä.
Menee hermot. Suututtaa ja kiukuttaa.
Voimat loppuvat.
Ihan kaikille käy niin jossain vaiheessa.

Ei meidän tarvitse olla yli-ihmisiä.
Ei kukaan muu kuin me itse odota täydellistä suoritusta kehdosta hautaan.
Saamme tehdä virheitä ja erehtyä.
Käymme sivupoluilla ja eksymme.
Välillä huudamme pää punaisena kirosanoja ja olemme kaikkea muuta kuin paras versio itsestämme.
Joskus koti näyttää enemmän sikalalta kuin kodilta. Kaikesta tästä huolimatta, voimme suoriutua elämästä sekä arjesta ihan kunnialla.

Elämä pitää sisällään kaikenlaista.
Tulee aikoja jolloin pelkkä ajattelu uuvuttaa.

Miten voisimme olla armollisempi itsellemme sekä toisille?
Ehkä on hyvä lähteä siitä, että luovutaan valehtelusta.
Kysyttäessä ”mitä kuuluu? ” voi ”ihan hyvää”-vastauksen sijasta avautuakin sydämensä kyllyydestä ja luetella kaikki ne tuhat ja yksi asiaa mitkä hajottavat.