Muistan miten teininä kuvittelin olevani hyvin kypsä ikäisekseni.
Saatoin olla oikeassa ehkä jollain tasolla, mutta oli hyvin paljon asioita joista minulla ei ollu tietoakaan.
Aikuisuus tuo mukanaan vastuuta, aika hurjastikin.
Lapsena voimme elää tietyllä tapaa huoletonta elämää. Toki lapsillakin on velvollisuuksia, mutta ympärillä on aikuisia jotka valvovat ja ohjeistavat jatkuvasti.
Aikuisena saatamme olla oman onnemme nojassa hyvin pitkälti.
Lapsena sitä haaveili siitä, miten aikuisena voi valvoa niin pitkään kuin huvittaa ja syödä karkkia aamupalaksi.
Nyt aikuisena, nämä asiat eivät ehkä ole päälimmäisenä mielessä.
Kukkuminen pitkälle ei tule useinkaan kysymykseen, koska herätyskello töihin soi aikaisin.
Ravitsemukseltaan karkit eivät ole kovin järkevä vaihtoehto aamiaiseksi.
Aikuisen mielessä pyörii yhtäaikaisesti sata ja yksi asiaa.
Pohditaan viikon ruokalistaa, tekemättömiä kotitöitä, maksamattomia laskuja, uuden sohvan ostoa, lääkärin varaamista, harrastuksia ja työasioita.
Voimme irrottautua ehkä hetkellisesti vastuustamme.
Katselemme netflixiä jotta voisimme sulkea silmämme ympärillä olevasta kaaoksesta.
Voimme syödä aamupalaksi mokkapaloja koska unohdimme ostaa leipää kaupasta.
Hetkellinen ajatusten siirto toisaalle onnistuu. Ei ole kuitenkaan mahdollista irtisanoutua kaikista velvollisuuksista, koska ei aikuisen puolesta kukaan tee asioita.
Jos minä jätän sähkölaskuni maksamatta, lopulta asunnosta katkaistaan sähköt.
Ei ole sitä jokua joka valvoo olenko muistanut maksaa laskun.
