Muistatko lapsuuden kesät, jotka tuntuivat loputtoman pitkiltä?
Miten aikuisuuden myötä aikakin kuluu nopeammin?
Nykyään kesä on ohitse silmänräpäyksessä.
Vaikuttaako ajankuluun velvollisuudet?
Lapsena elämä oli suhteellisen huoletonta. Kirmattiin pelloilla vailla huolta huomisesta.
Aikuisena elämä on täynnä velvollisuuksia lomallakin.
Pyykkäämme, siivoamme, kokkaamme ja suoritamme arkea.
Ei kai ihme ole, että aika kuluu hujauksessa kaiken tohinan keskellä.
Jos osaisi ottaa rennosti, viitata kintaalla tiskivuoreen ja pyykkikasoihin, tekisi mitä lystäisi, ehkä aikakin kuluisi hitaammin?
Kuukausi vaihtui ja nyt eletään jo elokuuta. Syksy kolkuttelee ovelle.
Tämä sai minut miettimään ajan kulumista.
Tuli pieni ahdistuksen poikanen siitä, että elämä vain lipuu ohitse.
Aika kulkee kovaa vauhtia eteenpäin, eikä se kysele lupia.
Päivät vaihtuvat uusiin, vaikket olisi edes valmis.
Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää?
Joskus haluaisi pohtia syntyjä syviä ihan rauhassa, ilman, että huomaa vuoden vierineen taas ohitse jahkaillessa.
