2018

in Blogit

Tää vuosi on ollut selviytymisen vuosi.
On käyty todella pohjalla.
On painittu vaikeiden asioiden kanssa ja välillä on pelottanut mitä huominen tuo tullessaan. Joskus huominen on ollut edellistään pahempi.
Onneksi on ollut parempiakin päiviä.

Jossain vaiheessa sitä mietti, tuleeko tästä elämästä mitään.
Kun selviytyy ja suorittaa päivästä toiseen, alkaa usko tulevaisuuteen horjumaan.
Ihminen ei ole kone, välillä voimat loppuu.
On kuitenkin ollut tärkeää huomata, että apua saa kun osaa pyytää.
Ei kenenkään tarvitse selviytyä vaikeuksista yksin.

Tällä hetkellä on toivoa paremmasta. Kulunut vuosi vei ehkä kaikki voimat, mutta ihminen on yllättävän kestävä.
Vaikka itkua ja hampaiden kiristelyä on riittänyt, mukaan on mahtunut myös naurua, iloa ja rakkautta.

En olisi selvinnyt kaikesta koetusta ilman läheisiäni.
Mieheni on jaksanut olla tukena ja on rakastanut niinä huonoinakin päivinä. Silloinkin kun en edes olisi ansainnut hänen rakkauttaan.

Ei ole sormusta sormessa, häitä/ asuntolainaa tai vauvaa tiedossa.
Olen toisenlaisten asioiden äärellä.
Olen oppinut hirvittävän paljon elämästä, itsestäni ja rakkaudesta.
Elämä tuntuu välillä tosi epäreilulta, julmalta ja pahalta. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa. Olen saanut oppia näitä asioita kantapään kautta.
Tiedän nyt, ettei kukaan ole täydellinen. On ihan hyväksyttävää myöntää ettei jaksa. Voi ottaa päiväunet vaikka asunto vaatisikin imurointia. Olen ihan yhtä arvokas ihminen vaikka en ole työssä. On tärkeää kuntoutumisen kannalta ottaa se aika mitä tarvitseekaan. Kaikki tapahtuu, kun aika on oikea.
Rakkaus antaa voimia ja auttaa jaksamaan. Parisuhde on rinnalla kulkemista, elämän jakamista toisen kanssa hyvinä ja pahoina päivinä.

Ilman vastoinkäymisiä en olisi oppinut näin paljon.
Olen avannut silmäni, enkä pidä enää asioita itsestäänselvyytenä.
Olen oppinut arvostamaan elämää.

Tervetuloa vuosi 2019, olen vahvempi kuin koskaan ennen, kestän kyllä kaiken mitä tuot mukanasi.

Vastaa