Vaihteeksi jotain ihan muuta kuin nettikasinot läpätystä. Tässä artikkelissa pohdin monen vanhemman ikuista kysymystä, eli sitä, miten yhdistää liikunnallinen elämä ja pikkulapsi arki? Käykö siinä lopulta niin kuin monille näyttää käyvän, eli isille tulee isimaha ja äidin perä leviää bussin levyiseksi? Yleensähän tuo yllämainittu tilanne tapahtuu siksi, että lasten kanssa kaikki mehut on imetty kuiviin…
Kaikilla meillä on monta roolia. Suoritamme velvollisuuksia ja vietämme vapaa-aikaa. Aina ei ole täysin yksinkertaista vetää rajaa esimerkiksi työn ja kodin välille. Työt saattavat vallata tilaa ajatuksista kotonakin. Olisi äärimmäisen tärkeä taito oppia jättämään työt töihin. Tämä ei tietenkään ole mahdollista jos tekee päivystysluonteista työtä tai on yrittäjä. Mietin nyt kuitenkin asioita ihan vain hoitoalalla…
Mainittakoon heti alkuun, että nämä rahapeli ja -pelaamis kokemukset ovat täysin omiani, joten näistä ei kannata missään tapauksessa ottaa itseensä ja omat kokemukset kannattaakin luoda kokonaan itse. Tämä blogi onkin kirjoitettu hieman kieli poskella suuta, eikä kaikkea sovi ottaa kirjaimellisesti. Siispä, ei muuta kuin itse aiheeseen: Rahapelaaminen ja rahapelit netissä – kokemuksia minulta Noh, omat…
Itsestään on helppo luetella negatiivisia asioita. Jos sinulta kysytään huonoja puoliasi, vastauksia tulee mieleen nopeasti. Olemme usein tyytymättömiä tiettyihin piirteisiin ulkonäössämme ja haluaisimme olla toisenlaisia. Saatamme ajatella, että jos negatiiviset puolemme poistuisivat, olisimme onnellisempia. Ajatellaan tilannetta, ettet ole tyytyväinen painoosi. Painoindeksisi on liian iso tai pieni. Sitten tavoittelisit ihannepainoasi ja saavuttaisit sen, olisitko onnellisempi? Tuskinpa.…
Malta, se oli nimittäin sellainen paikka josta riittää kokemuksia pitkäksi aikaa ja muistelua vielä pidemmäksikin. Vietin siellä nimittäin kaiken kaikkiaan 5 vuotta. Se on pitkä aika saarella, joka on kooltaan pienempi kuin Helsinki, eikä siellä mikään toimi. Aina on myös liian kuuma tai kylmä. Jos joku hajoaa, sitä ei tulle korjaamaan kuin vasta viikon, kahden…
Huomaan miten tuomitsen toisen ihmisen hänen typerän päätöksen vuoksi. Koen hänen käyttäytyvän väärin. Ajattelen miten eritavalla itse hoitaisin asian. Sitten mieleen palaa lukuisia tilanteita menneisyydestä. En minäkään ole aina kovin järkevästi käyttäytynyt. Olen ollut hyvin lapsellinen, pikkumainen ja paennut vastuuta. Minä olen heittänyt ensimmäisen kiven, nostanut kädet pystyyn ja lähtenyt ovet paukkuen. Oikeasti olisi pitänyt…
Tapahtuipa viikonloppuna jotain sellaista mitä en ollutkaan vielä kokenut. Olen kuvitellut nähneeni ja kuulleeni jos jonkinlaisia iskuyrityksiä, nyt yllettiin ihan uudelle tasolle. Olen ollut saman miehen kanssa useamman vuoden. En ole pariin vuoteen käyttänyt ollenkaan alkoholia, joten viihteellä käyminenkin on jäänyt. Minulla ei siis ole ajankohtaista tietoa siitä mitkä iskurepliikit ovat muodissa. Olen kuitenkin itse…
Olen pohtinut viimeaikoina yrittäjyyttä. Olen seurannut sivusta erään pienehkön lounaspaikan toimintaa useamman kuukauden ajan. Paikkaa pyöritetään melkein kahden työntekijän voimin. Yritys on uusi, joten kyse ei voi olla oikein leipiintymisestä. Asioidessa paikassa, ei voi olla huomaamatta työntekijöiden kiinnostuksen puutetta. Työtä ei tehdä suurella sydämellä. Voihan olla, että yritys ei ole perustajien ensimmäinen. Takana voi olla…
Minuus ei ole kovin yksinkertainen käsite. Saatamme määritellä itseämme sukupuolen, parisuhteen, perheen ja työn perusteella. Jos käytämme määritelmiä, minä olen: 25-vuotias nainen, olen avoliitossa miehen kanssa, minulla on vanhemmat jotka ovat edelleen naimisissa ja olen kolmesta lapsesta keskimmäinen, työskentelen lähihoitajana. Nämä asiat eivät kuitenkaan paljasta minusta mitään kovin erikoista. Me jokainen olemme jotakin ja tulemme…
Olen kirjoittanut paljon masennuksesta ja elämästä siitä millaista on elää sen kanssa. Saatuani masennusdiagnoosin reilu kaksi vuotta sitten, ymmärsin paremmin itseäni. Olin pelännyt mitä minulle on tapahtunut. Koin pahaa oloa ajatuksistani ja tunteistani. Masennus sanoitti noita ajatuksia, sain syyn ja se auttoi hyväksymään tilanteeni. Masennukseni diagnosoitiin vasta siinä vaiheessa, kun olin jo menettänyt elämänhaluni. Ainoa…